15.1.2010
13.10.2007
Henkiinheräämisiä
Melkein vuosi väliä, kun viimeeksi kirjoitellut. Pahoittelen, kahdella lapsella ja työelämällä on ollut vaikutuksensa. Vapaata aikaa kirjoittamiseen tuntuu löytyvän lähinnä aamuyön tunteina (joille tunneille kyllä löytyy paljon muutakin käyttöä). Yritetään taas.
Viime viikolla julkisuudessa pyörähti juttu Codetoysista, jota Panu Mustonen ansiokkaasti, mutta kiltisti kommentoi blogissaan:
http://www.omasana.fi/mustosen-evankeliumi/19316
(Anna jonkun oikolukea juttusi jatkossa Panu). Itsehän poistuin Spring/Coden fuusion alkuvaiheessa, kun mielestäni merkit alkoivat olla selvät: pelit ulos ja tylsä business sisälle. Jälkikäteen on toki voinut todeta, että ei se tylsä businesskaan nyt niin erinomaista ollut. Ja jälkiviisaasti on voinut katsoa kuinka Sumeat ja Mr G:t ja muutamat muut ovat menestyneet vähintään kelvollisesti juuri sillä alueella, minne codetoys:kin olisi voinut suunnata. Selvää on kyllä se, että sijoittajien toiveita (tai perustajien omia) ei olisi varmaankaan millään business-mallilla saatu täytettyä.
PS. Sain muutaman Springin virallisen dokumentin käsiini, kiitos lähteilleni, lisääkin saa lähettä. Yritän saada niistä koostettua jotain mielenkiintoista, no, sovitaanko ennen joulua.
Viime viikolla julkisuudessa pyörähti juttu Codetoysista, jota Panu Mustonen ansiokkaasti, mutta kiltisti kommentoi blogissaan:
http://www.omasana.fi/mustosen-evankeliumi/19316
(Anna jonkun oikolukea juttusi jatkossa Panu). Itsehän poistuin Spring/Coden fuusion alkuvaiheessa, kun mielestäni merkit alkoivat olla selvät: pelit ulos ja tylsä business sisälle. Jälkikäteen on toki voinut todeta, että ei se tylsä businesskaan nyt niin erinomaista ollut. Ja jälkiviisaasti on voinut katsoa kuinka Sumeat ja Mr G:t ja muutamat muut ovat menestyneet vähintään kelvollisesti juuri sillä alueella, minne codetoys:kin olisi voinut suunnata. Selvää on kyllä se, että sijoittajien toiveita (tai perustajien omia) ei olisi varmaankaan millään business-mallilla saatu täytettyä.
PS. Sain muutaman Springin virallisen dokumentin käsiini, kiitos lähteilleni, lisääkin saa lähettä. Yritän saada niistä koostettua jotain mielenkiintoista, no, sovitaanko ennen joulua.
21.12.2006
Pikkujoulut vietetty
Eilen kokoonnoimme Labyrinthissa. Paikalla oli ainakin 15 ihmistä, yksi vahingossa paikalle joutunutkin. Keskityimme lähinnä kuulumisten vaihtamiseen. Itse ainakin olin paria ex-sprinkkaria nähnyt noin 15 kiloa sitten. Materiaalimme keruu sai positiivista huomiota, yritän alkuvuodesta aloittaa haastattelut, keskittyen aluksi Springin alkuvaiheisiin ja business-puoleen. Tarinoita ja kontribuuttoreita tänne blogiin myöskin kaipaan. Meili lähtee eilen mukana olleille.
PS. Jos teillä on yhteystietoja niille ihmisille, joita pikkujoulukutsu ei tavoittanut, lähettäisittekö minulle (etunimi.sukunimi at gmail.com)
PPS. Jos jollain on kuvia eiliseltä, pankaa tänne.
PPPS. Sorry, Markus ja Petteri. Eksyin kotiin hoitamaan aamuvuoroa mäkkäri-reissulla.
PS. Jos teillä on yhteystietoja niille ihmisille, joita pikkujoulukutsu ei tavoittanut, lähettäisittekö minulle (etunimi.sukunimi at gmail.com)
PPS. Jos jollain on kuvia eiliseltä, pankaa tänne.
PPPS. Sorry, Markus ja Petteri. Eksyin kotiin hoitamaan aamuvuoroa mäkkäri-reissulla.
5.12.2006
Rakettikäki liittyy joukkoon.
Olin se toinen heebe, joka jemmasi serverihuoneen jäähdytinmasiinaan viinapulloja. Enkä suostunut vaihtamaan Jeren PSU:ta millään.
Jere kuitenkin antoi minulle anteeksi keväällä vuonna 2005.
Hauskimpia muistojani on reissu Tampesterille, jonne lähdimme viettämään pikkujullea. Aina järkevänä darramörkönä sain kesken paluumatkan, vielä tuon suomen turun rajojen sisäpuolella, erinomaisen idean tutustua tähän eksoottiseen kaupunkiin eri näkökulmasta: toimistolla piilolinssien pudottelemisen ja fläppitaulun tuhrimisen sijaan hyökkäisin alkuasukkaiden sekaan välttelemään kateellisten lokaalien körrien auliisti tarjoilemia selkäsaunoja ("hei jätkät, toi on hesasta, hakataan se ennen ku se vie meitien eukot!" right? right?) ja ystävystymään paikallisiin, erinomaisen kauniisiin naisiin joita urbaani stadilainen olemukseni varmasti kiinnosti ihan vitusti! Näin ainakin oletan ajatelleeni, joskaan en ole siitä aivan varma, koska en muista avain tarkasti (tai ollenkaan) päättelyketjua, joka ajoi minut moiseen tempaukseen. Toinen teoriani on, että luulin olevani Itäkeskuksessa.
Kun juhlabussimme pysähtyi liikennevaloissa, syöksyin ovesta ulos.
En tänäkään päivänä osaa sanoa mitä sen jälkeen on tapahtunut. Havahduin tunteja myöhemmin treen juna-asemalla, muutama tuore stobe lillumassa turvonneessa vatsalaukussani, istumassa kiven päällä ja hörppimässä pullosta valkkaria alkuasukkaiden kanssa, jotka näin kahtena. Enkä ainakaan ollut skorettanut sillä välillä kun nauha oli ns. katki. Onneksi ei ollut kuhmua päässä ja takalisto kipeä, eli vähän plus-miinus nolla: kukaan ei saanut keneltäkään. En muuten olisi päässyt varmaan vielä tänäänkään turvallisesti takaisin himppeen ellei muutama kolleega, jotka olivat tehneet samansuuntaisen ratkaisun kuin minä, mutta toisin kuin allekirjoittanut vielä kutakuinkin täysissä sielunvoimissa, olisi kävellyt sattumalta ohitseni (siinä vaiheessa vinkkukin taisi olla loppu ja nuokuin jossain nurkassa enemmän tai vähemmän hajalla). Kiitti helvetisti P ja R, jälkimmäinen vielä vippasi massit junamatkaan. Taisin sammua matkalla. Seuraavana päivänä oli morkkis ja darra. Mutta sehän ei ollut mitenkään tavatonta niinä päivinä.
Jere kuitenkin antoi minulle anteeksi keväällä vuonna 2005.
Hauskimpia muistojani on reissu Tampesterille, jonne lähdimme viettämään pikkujullea. Aina järkevänä darramörkönä sain kesken paluumatkan, vielä tuon suomen turun rajojen sisäpuolella, erinomaisen idean tutustua tähän eksoottiseen kaupunkiin eri näkökulmasta: toimistolla piilolinssien pudottelemisen ja fläppitaulun tuhrimisen sijaan hyökkäisin alkuasukkaiden sekaan välttelemään kateellisten lokaalien körrien auliisti tarjoilemia selkäsaunoja ("hei jätkät, toi on hesasta, hakataan se ennen ku se vie meitien eukot!" right? right?) ja ystävystymään paikallisiin, erinomaisen kauniisiin naisiin joita urbaani stadilainen olemukseni varmasti kiinnosti ihan vitusti! Näin ainakin oletan ajatelleeni, joskaan en ole siitä aivan varma, koska en muista avain tarkasti (tai ollenkaan) päättelyketjua, joka ajoi minut moiseen tempaukseen. Toinen teoriani on, että luulin olevani Itäkeskuksessa.
Kun juhlabussimme pysähtyi liikennevaloissa, syöksyin ovesta ulos.
En tänäkään päivänä osaa sanoa mitä sen jälkeen on tapahtunut. Havahduin tunteja myöhemmin treen juna-asemalla, muutama tuore stobe lillumassa turvonneessa vatsalaukussani, istumassa kiven päällä ja hörppimässä pullosta valkkaria alkuasukkaiden kanssa, jotka näin kahtena. Enkä ainakaan ollut skorettanut sillä välillä kun nauha oli ns. katki. Onneksi ei ollut kuhmua päässä ja takalisto kipeä, eli vähän plus-miinus nolla: kukaan ei saanut keneltäkään. En muuten olisi päässyt varmaan vielä tänäänkään turvallisesti takaisin himppeen ellei muutama kolleega, jotka olivat tehneet samansuuntaisen ratkaisun kuin minä, mutta toisin kuin allekirjoittanut vielä kutakuinkin täysissä sielunvoimissa, olisi kävellyt sattumalta ohitseni (siinä vaiheessa vinkkukin taisi olla loppu ja nuokuin jossain nurkassa enemmän tai vähemmän hajalla). Kiitti helvetisti P ja R, jälkimmäinen vielä vippasi massit junamatkaan. Taisin sammua matkalla. Seuraavana päivänä oli morkkis ja darra. Mutta sehän ei ollut mitenkään tavatonta niinä päivinä.
28.11.2006
Springtoys-pikkujoulut
Perinteiset Springtoys-historian kuudennet (no yksi on tainnut jäädä välistä) pikkujoulut pidetään tänä vuonna 20.12.2006 klo 17.00 alkaen Bar Café Labyrinthissa Iso-Robertinkadulla. Tervetuloa.
17.11.2006
Verkkoheebo liittyy joukkoon
Moro. Muistatte minut varmaan sinä heppuna joka svidduili liian isoista everyone@springtoys sähköposteista sun muusta sellaisesta, koitan myös kerätä muisteloita tänne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)