Olin se toinen heebe, joka jemmasi serverihuoneen jäähdytinmasiinaan viinapulloja. Enkä suostunut vaihtamaan Jeren PSU:ta millään.
Jere kuitenkin antoi minulle anteeksi keväällä vuonna 2005.
Hauskimpia muistojani on reissu Tampesterille, jonne lähdimme viettämään pikkujullea. Aina järkevänä darramörkönä sain kesken paluumatkan, vielä tuon suomen turun rajojen sisäpuolella, erinomaisen idean tutustua tähän eksoottiseen kaupunkiin eri näkökulmasta: toimistolla piilolinssien pudottelemisen ja fläppitaulun tuhrimisen sijaan hyökkäisin alkuasukkaiden sekaan välttelemään kateellisten lokaalien körrien auliisti tarjoilemia selkäsaunoja ("hei jätkät, toi on hesasta, hakataan se ennen ku se vie meitien eukot!" right? right?) ja ystävystymään paikallisiin, erinomaisen kauniisiin naisiin joita urbaani stadilainen olemukseni varmasti kiinnosti ihan vitusti! Näin ainakin oletan ajatelleeni, joskaan en ole siitä aivan varma, koska en muista avain tarkasti (tai ollenkaan) päättelyketjua, joka ajoi minut moiseen tempaukseen. Toinen teoriani on, että luulin olevani Itäkeskuksessa.
Kun juhlabussimme pysähtyi liikennevaloissa, syöksyin ovesta ulos.
En tänäkään päivänä osaa sanoa mitä sen jälkeen on tapahtunut. Havahduin tunteja myöhemmin treen juna-asemalla, muutama tuore stobe lillumassa turvonneessa vatsalaukussani, istumassa kiven päällä ja hörppimässä pullosta valkkaria alkuasukkaiden kanssa, jotka näin kahtena. Enkä ainakaan ollut skorettanut sillä välillä kun nauha oli ns. katki. Onneksi ei ollut kuhmua päässä ja takalisto kipeä, eli vähän plus-miinus nolla: kukaan ei saanut keneltäkään. En muuten olisi päässyt varmaan vielä tänäänkään turvallisesti takaisin himppeen ellei muutama kolleega, jotka olivat tehneet samansuuntaisen ratkaisun kuin minä, mutta toisin kuin allekirjoittanut vielä kutakuinkin täysissä sielunvoimissa, olisi kävellyt sattumalta ohitseni (siinä vaiheessa vinkkukin taisi olla loppu ja nuokuin jossain nurkassa enemmän tai vähemmän hajalla). Kiitti helvetisti P ja R, jälkimmäinen vielä vippasi massit junamatkaan. Taisin sammua matkalla. Seuraavana päivänä oli morkkis ja darra. Mutta sehän ei ollut mitenkään tavatonta niinä päivinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hieno reissu oli tuo Tampereen matka. Kävimme paikallisella toimistolla pelaamassa autopeliä videotykin kanssa ja juomassa korillisen olutta + n. 3pll valkoviiniä per hlö (joku taisi pitää valkoviinistä enemmän kuin oluesta). Paikallisen ravintolan sapuska oli hyvää ja Cafe Europan yläkerran baarimikko ymmärsi heti yskän kun uusmediakännissä toikkaroiva verkkomies kävi sopertamassa "Ei-hhän tää theidän kosshuvishy mee päähän ollenkaan, tee jothainn". Laittoi mulle seuraavaan kossuvissyyn sit 4cl vissyä ja loput kossua, alkoi toimimaan sekin litku. Jossain vaiheessa pääsimme onnellisesti bussiin josta rakettikäkemme päätti poistua parin kilometrin matkan jälkeen "jonnekin". Hetken sitä huolehdittuamme päätimme alkaa pelaamaan korttia ja juoda pois kaikille vielä kotiinviemisiksi siunaantuneet valkoviinipullot. Takaisin helsinkiin päästyämme en muista enää oikeastaan yhtään mitään seuranneista tapahtumista mutta heräsin kotoa, mikä oli tärkeintä.
Juu hetken ihmetytti kun mies pyrki bussista pihalle keskellä Hämeenmaata. Yritys oli kova pitää ukko bussissa, mutta luonnollinen halu esitellä atleettista kehoaan ja filmaattista olemustaan paikkakunnan naaraille oli huomattavasti ylitsevuotavaisempi.
Itse kärsin huikeasta flunssakuumeesta koko illan mutta mukaan piti päästä. Glöki tosin korjasi kuumeentunteen aika toviksi.
irmatessani ulos jeesusbussista olin sen verran kuupat, että on maailman yhdeksäs ihme kun pystyn muistamaan siitä edes jotain. Ja se muisto on N:n ilme. Se oli lol. Siinä näki silmistä sieluun, ja siellä vilisi ajatuksia väliltä "tolla kundilla ei ole tupa täynnä / tästä en usko, että seuraa hyvää".
Juu, viimeinen asia jonka muistan ennenkuin Kurko Itse vetäisi saksilla poikki piuhat joita nuppi käyttää muistojen kuljettamiseen miettimöön ja nauhatallennukseen.
No joo, ehkäpä next in line: Outo Mies Leppakkohuoneessa: Hänen Pää Oli Pepsilammikossa, sekä uskomaton korpisoturi H, joka osaa herättää kuolleita puhumalla siitä, kuinka sissi vastaa luonnon kutsuun.
- heatseekingkäki
Mutta selvisikö kenellekään illan aikana mitä toimitusjohtaja oikein tekee?
Lähetä kommentti